Pitkä kylmä kesä…

Posted on Posted in Elämä
Jaa kaverille kans!

Pitkä kylmä kesä…jotainlilaa

Kyllä ei tänä kesänä ole voinut laulaa Popedan Pitkää kuumaa kesää. En edes minä joka näen asian kuin asian aina positiivisena. Nyt minunkin huumorintajuni on loppu. Miksi? Koska vain sataa ja sataa! Ehkä on välillä päivä kaunista aurinkoista, ei liian kuumaa. Ja sitten taas kolme päivää sataa.

Monia ärsyttää yltiöoptimistisuuteni ja positiivisuuteni, joten tässä nyt sitten vähän sitä kaivattua negatiivisuutta (ette kuitenkaan tämän jälkeen ihan heti sitä tule kuulemaan, joten laita rasti nyt seinään).

Pidän syksystä ja keväästä. Siitä että on kohtalaisen lämmintä ja iltaisin pimeää. Valoja ja varjoja, jotenkin elämän makuisia vuodenaikoja! Sateetkin siedän kun niitä on vain välillä. Mutta tämä kesä 2017 on ollut yksi vitsi. Minnekään ei voi valittaa, ei presidentille, ei pääministerille, ei hallitukselle, ei kellekään. Tämmöisiä nyt vaan sattuu olemaan joka kymmenes vuosi, niin sanottiin uutisissa. On vain kestettävä.

Kesäni on ollut kuitenkin muuten hyvä. Olen laiskotellut, rentoutunut, tehnyt kotihommia, käynyt kesäteatterissa, ollut lasten kanssa ja miehenkin. Ärsyttää vaan tuo sade. Olisin voinut vielä enemmän tehdä pihalla juttuja, liikkuakin, kun kerrankin olisi motivaatiota. Mutta rajansa kaikella. Olisi kivaa käydä vaikka Pokemonjahdissa, mikä innostaa minua liikkumaankin. Mutta ei sateella. Yritin kerran sateenvarjon kanssa… ei hitto mitä säätöä!

Facebookissa avauduin tässä yks päivä tilanteesta. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa:

En ole niitä tyyppejä jotka pistää sadetakit päälle ja lähtee pihalle. Ei, ei ole mun juttu. En mene metsään edes kuivina päivinä, saatikka sateella. Enkä muuallekaan, jos ei ole aivan pakko. Joku ehdotti, että sää on vain asennekysymys, ja laittaisin vain lapsillekin kuravaatteet päälle… Eh, no lapset ovat jo kuravaateiän ohi ja ei, ei kiitos. Kukin tavallaan. Ja minun asenteeseeni ei sovi paskat kelit. Ainaiset sateet. Viileästäkin pidän, en helteistä. Eikä haittaa pilvisyyskään… Argh! Itkupotkuraivari…

Tympäsee ja laiskottaa 

Tässä kohtaa jotakuta naurattaa, mutta so what? Siispä istun vain sohvalla ja tuijotan telkkaria, pelaan Candy Crushia ja välillä huikkaa ipanat syömään. Olen laiskana, räydyn. Annoin luvan itselleni. Ensi viikolla alkaa onneksi koulut ja arki palaa. Pääsen toimistolle, jossa työn teko ja muukin taas maistuu. Nyt siis tympäännyn täällä ihan rauhassa. Mutta menisin silti pihalle mielelläni. Vaikka laiskottaakin. Joo, selitys. On varmaan. Mitäs sitten? Minä sanon asiat ääneen ja suoraan. Se on tyylini. Ja kyllähän ihmisen pitää laiskana ollakin, eikä kärsiä siitä omantunnontuskia. Lopulta kun on tarpeeksi laiskotellut, sitä taas innostuu kohta tekemään. Tiedän että ensiviikolla hommat rullaa ja painan kohta taas kuin Duracell pupu! Osaan ottaa itseäni niskasta kiinni, koska on motivaatiota tuolla jossain. Mutta nyt annan sen nukkua. Ja laiskottelen!

laiskuusSiispä laiskottelen ja räydyn. Tympäännyn rauhassa sateesta. Mässytän ja mussutan ja murmutan. Sitten voin taas olla noin 360 seuraavaa päivää ylitiöoptimistinen 😉

Laiskotellen! 

t. laiskaSanna

Jaa kaverille kans!

Vastaa